| Franciscus (oikealta nimeltään Giovanni) oli rikkaan kauppiaan poika
italialaisesta Assisin pikkukaupungista. Lempinimensä Francesco / Franciscus
(=ranskalainen) ja hilpeän luonteensa hän sai ranskalaiselta äidiltään. 
Franciscus vietti nuoruudessaan, aina 25-vuotiaaksi asti, ylellistä ja nautiskelevaa
elämää. Hän sai helposti ystäviä ja hän viettikin vilkasta seuraelämää.
Francescon äiti halusi, että hänen poikansa olisi hyväsydäminen ja auttaisi köyhiä.
Francescon isä sitä vastoin halusi poikansa rikastuvan kauppiaana tai hankkivan
sotilaana perheelleen aatelisarvon.
Francesco lähtikin sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan, mutta joutui vuodeksi
sotavankeuteen. Vankeudesta ja sairastumisesta toivuttuaan Francesco lähti ristiretkelle,
valmiina sotaan uudelleen haarniskoituna ja varustautuneena.
Hän sai kuitenkin Jumalalta sisäisen kutsun ja palasi takaisin.
Franciscus koki varsinaisen kääntymyksen ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Roomaan.
Hän kohtasi inhottuun lepraan (=spitaaliin) sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä.
Franciscus sai kutsun korjata kirkkoa. Hän rupesikin korjaamaan Assisissa olevaa
raunioitunutta kappelia ja käytti siihen myös isänsä rahaa.
Isä ei hyväksynyt poikansa muutosta ja rahojen tuhlausta, jolloin Franciscus ojensi
vaatteensa hänelle. Franciscus sanoi, että tästä lähtien hänellä on vain yksi isä,
eli se, joka on taivaassa.
Franciscus pääsi lopulliseen varmuuteen tehtävästään osallistuessaan messuun
24.2.1208. Tällöin hän kuuli papin lukevan Raamatusta evankeliumin kohtaa, jossa Jeesus
lähettää opetuslapsensa sanoen: "Älkää
ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako
toista paitaakaan."(Luuk 9:3)
Tämän kuultuaan Franciscus riisui kenkänsä, heitti pois sauvansa ja kukkaronsa ja
vaihtoi nahkavyönsä köyteen.
Franciscus ryhtyi saarnaamaan ja sai mukaansa muita. Hän perusti seuraajineen
tukikohdan pieneen kappeliin lähelle Assisia (nykyään se on suuren kirkon sisällä!) .
Franciscuksen laati ystävilleen säännön, joka perustui kolmeen raamatunkohtaan:
Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene
ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre
taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua". (Matt. 19:21)
Ja sanoi heille: "Älkää ottako
matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista
paitaakaan". (Luuk. 9:3)
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos
joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon
minua". (Matt. 16:24)
Franciscus lähti matkaan Jumalaan luottaen, ilman rahaa tai ruokaa. Hänen saarnatessaan
monelle aukeni taivas. ”Niin kauan,
kuin maailmassa on
lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa”, kaikui hänen iloinen
ja myönteinen julistuksensa. Franciscus saarnasi myös eläimille ja ne tuntuivatkin
kuuntelevan häntä.
Franciscuksen mukaan paratiisia ei voinut kuvitella ilman eläimiä, ilman lintuja,
ilman laulua ja soittoa.
Gubbion kaupungin asukkaat pelkäsivät sutta, joka oli aiheuttanut jo paljon pahaa.
Franciscukselta pyydettiin apua. Hän tapasi suden ja puhutteli sitä lempeästi.
Franciscus sopi suden kanssa, eikä se enää myöhemmin ahdistellut kaupunkilaisia.
Kaupunkilaisten ei tarvinnut siis tappaa sutta.
Noudattaen lähetyskäskyä Franciscus lähti ristiretkeläisten mukaan.
Islaminuskoiselle mahtavalle sulttaanille Franciscus todisti uskonsa kävelemällä tulen
päällä.
Franciscuksen rukous oli: ”Anna
minulle oikea usko ja täydellinen rakkaus”.
Munkkielämäntavan ytimen Franciscus kuvasi seuraavasti: ”Missä on lepoa ja
mietiskelyä, siellä ei ole huolta eikä harhailua ”. Monet Franciscuksen
seuraajat halusivat vetäytyä luostarin rauhaan, mutta Franciscus sanoi heille: ”Menkää
maailmaan, ihmisten luo, osoittakaa rakkautenne teoissa ja totuudessa”. Tärkeä
Franciscuksen opetus (myös meille) oli seuraava: ”Älkää
pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo”.
Kaksi vuotta ennen kuolemaansa Franciscus keskittyi rukoukseen ja paastoon 40 päivän
ajan. Tällöin hän koki stigmatisaation, eli sai käsiinsä
ristiinnaulitun Kristuksen haavat. Hänen kämmenistään vuosi verta.
Elämänsä loppuaikoina Franciscus oli jo hyvin sairas, mutta hän
kirjoitti vielä kuuluisan "Aurinkolaulun" eli kaikkien luotujen ylistyksen.
Eläimet ja luonto olivat Franciscukselle tärkeitä. Katolinen kirkko
onkin valinnut hänet luonnonsuojelun
suojeluspyhimykseksi.
Franciscuksen elämän ja teot kirjoitti muistiin hänen munkkiystävänsä veli Leijona.
KYSYMYKSET
- Mistä maasta ja mistä kaupungista Franciscus Assisilainen oli kotoisin?
- Milloin Franciscus eli?
- Millaista elämää Franciscus eli nuorena?
- Mitkä asiat johtivat Franciscuksen elämän muuttumiseen?
- Miksi Franciscuksen suhde hänen isäänsä katkesi?
- Millaiseen elämään Franciscus tunsi itseään kutsuttavan 24.2.1208?
- Mitä tarkoittaa stigmatisaatio?
- Mitä asioita Franciscuksen opetuksissa ja elämässä arvostat?
- Mitä asioita Franciscuksen opetuksissa ja elämässä et arvostat?
- Onko nykyään enää ketään, joka eläisi Franciscuksen ohjeiden mukaan? Keitä?
- Pohdi, miksi juuri Franciscus Assisilainen on valittu luonnonsuojelun
suojeluspyhimykseksi?
|
TAKAISIN KIRKKOHISTORIA-SIVULLE
TAKAISIN PÄÄSIVULLE |